mainos_1077

KOLUMNI

Ihminen oli osa luontoa?

Kirjoittaja: Suvi-Maria Silvola

artikkelikuva: Ihminen oli osa luontoa?

KUN ON saanut elää lapsuutensa kultaisella 80-luvulla, on tähän mennessä ehtinyt pyöritellä silmiään moneen kertaan ihmetellessään ylenmääräiseltä tuntuvaa suojelua leikkiviä lapsia kohtaan. ”Älä kiipeä sinne, varo tuota, ota kaiteesta kiinni, varo ettet liukastu, kypärä päähän jne.”

Kuinka ihminen oppii käyttämään omaa kehoaan ja tuntemaan sen rajat, jos rajoja ei pääse testaamaan ja välillä kompastu, tipahda tai kolhi itseään kunnolla? Miksi esteitä, kaiteita, liuskoja ja liukuportaita täytyy rakentaa kaikkialle? Ei luonnossakaan ole kaiteita vaan korkeuserot ovat osa ympäristöä.

Katsoin vastikään Netflixistä dokumentin ”Sinisistä vyöhykkeistä”, joilla elävät maailman pitkäikäisimmät ihmiset. Luonnollinen liikkuminen, kasvispainotteinen ruokavalio, yhteisöllisyys sekä merkityksellisyyden tunne, ovat suurimmat yhdistävät tekijät, kun puhutaan pitkästä, terveestä ja onnellisesta elämästä.

Vuoristoisilla alueilla korkeuseroja on sekä ulkona, että sisätiloissa, kun talot on rakennettu rinteissä useisiin kerroksiin. Ihmiset liikkuvat ylös ja alas portaita suorittaessaan päivän askareita. Perinteinen japanilainen sisustus on kiinnostava. Se on hyvin yksinkertainen ja matala. Huonekaluja ei ole juuri lainkaan ja ihmiset tottuvat nousemaan kyykystä ylös kymmeniä kertoja päivässä. Sama toistuu puutarhassa. Puutarhanhoito on lempeää matalatempoista liikuntaa: kitkeminen, kastelu, kylväminen ja kerääminen hoitaa sekä mieltä, että kehoa. Käsillä tekeminen ilman mekaanisia apuvälineitä kasvattaa lihaksia, kuluttaa kaloreita ja tuottaa lisäksi puhdasta iloa.

Nykyelämä ei vaadi juurikaan fyysistä aktiivisuutta tai älyllisiä ponnisteluja. Olemme korvanneet lähes kaiken toiminnan tekniikalla ja apuvälineillä. Aamulla ajamme autolla työpaikalle ja nousemme hissillä työpöydän ääreen istumaan ja työpäivän jälkeen autolla takaisin kotiin. Ruoka tilataan nappia paikamalla, tiskikone päälle, robotti-imuri imuroimaan ja sitten taas sohvalle istumaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin tavoitteluun ja ylläpitämiseen kehitellään jatkuvasti uusia pikaratkaisuja, dieettejä ja ravintolisiä, vaikka säännölliset, arkiset rutiinit ja terveelliset tavat voisivat hyvin riittää pitämään kehon ja mielen kunnossa. Kalliit kausikortit liikuntaharrastukseen jäävät usein käyttämättä, kun yhteisöllisyyden kautta syntyvä sitoutuminen puuttuu.

Mille me vapautamme aikaa tekniikalla? Sille että käytämme lisää tekniikkaa? Jos haluamme elää pidempään, terveempinä ja onnellisina, miksi annamme tekniikan hoidettavaksi kaiken sen, mikä auttaisi saavuttamaan onnellisen, terveen ja pitkän elämän?

Voisimmeko suunnitella enemmän tilaa liikkumiselle, läsnäololle ja kohtaamisille? Kävely- ja pyöräilyreitit, puistot ja liikuntamahdollisuudet kaupunkisuunnittelussa kannustavat ihmisiä liikkumaan ja kohtaamaan toisiaan. Samoin sisätiloissa paikat kohtaamisille lisäävät yhteisöllisyyttä ja sitä kautta onnellisuutta.

Ajatusten muuttaminen on vaikeaa, ajatusten sijaan voimme muuttaa ympäristöjä.

Suvi-Maria Silvola
Toiminnanjohtaja
Sisustussuunnittelijat SI ry

Mitä mieltä olit artikkelista?

vote 1 vote 2 vote 3 vote 4 vote 5

Seuraa Prointerior

Prointerior uutiskirje

UUSIMMAT

LUE UUSIN NÄKÖISLEHTI
prointerior 2/2024

prointerior-lehti
mainos_1088

AJANKOHTAISTA




Seuraa Prointerior
Facebook, seuraa LinkedIN, seuraa
PubliCo B2B mediat:
enertec »     HR viesti »     kita »     prointerior »     prologistiikka »     prometalli »     proresto »     seatec »