mainos_1039

Yhteistyössä (Sisustussuunnittelijat SI)

KOLUMNI

Kotihäpeä vai kotionni?

artikkelikuva: Kotihäpeä vai kotionni?

Millaiset hetket eletystä elämästä jäävät mieleesi: Liittyvätkö ne siistiin kotiin vai esimerkiksi ystävien kanssa jaettuihin hetkiin?” -Katarina Meskanen-

LAPSUUDENKODISSA MEILLÄ oli aina paikat tiptop. Silti aina oli myös avoimet ovet lasten ja aikuisten ystävillä ja sukulaisilla tulla ja mennä. Se oli ihanaa. Pakasteesta löytyi aina vierasvara ja usein pöytä oli täynnä lapsia ja aikuisia välipalalla tai iltateellä ja usein myös laulettiin ja soitettiin yhdessä.

Kodissamme on myös nykyään avoimet ovet, mutta paikat eivät todellakaan ole aina tiptop. Joskus on ihan kamala sotku ja villakoiria vilisee, mutta ei voi mitään, aina ei ehdi siivota. On tärkeämpää tehdä työtä ja rakastaa. Sotku ei kuitenkaan ole este kenenkään tulla meille. Paras sisustusvinkkini aina ja ikuisesti on: sammuta valot ja sytytä kynttilät. Siis ainakin, jos haittaa tai hävettää. Muutenkin toki kynttilänvalo luo tunnelmaa.

Muutin juuri ennen koronaa uuteen kaupunkiin. Poriin. Kauas kaikista ystävistä ja perheestä. Alku oli hankalaa, kun en saanut edes matkustaa Helsinkiin, eivätkä vanhemmat tai sisarukset uskaltaneet tulla pohjoisesta tänne. Sitten tuli kesä ja elämä hetkeksi avautui ja sitten taas talvi ja uusi kevät ja kesä.

Nyt olen jo helpottunut sekä onnellinen. Ystävät ja perhe löysivät tänne ja tulevat uudelleen. Jazzien aikaan pienen kotimme lattiat olivat yhtä suurta siskonpetiä. Mieheni syntymäpäivänä koti täyttyi sankasta savusta, kun yritin epätoivoisesti tehdä vaikutusta uusiin sukulaisiin kokkaustaidoillani. Ystäväperheen pienokaiset nukkuivat sikin sokin tyytyväisenä kaikkien kainalossa, kun katsoimme yömyöhään jalkapallon MM-kisoja. Välillä kompasteltiin marmorikuuliin ja leluihin ja välillä ihan omiin jalkoihimme. Joku teki iltavoileivät, joku toinen hoiti aamupalan. Sujuvasti kuin vetoketjuliike.

Kotionnellisin hetki oli tänä syksynä, kun ystäväperhe pitkän surffipäivän jälkeen tuli meille syömään lettuja ja hodareita ja heti ovelta kuului: ”Saako teillä olla kalsareilla?” Kyllä saa, mekin ollaan. Ihan kuin kotona. Tervetuloa! Eikä edes sammutettu valoja.

Kirjoittaja: Suvi-Maria Silvola
Toiminnanjohtaja, Sisustussuunnittelijat SI ry

Mitä mieltä olit artikkelista?

vote 1 vote 2 vote 3 vote 4 vote 5

Seuraa Prointerior

Prointerior uutiskirje

UUSIMMAT

LUE UUSIN NÄKÖISLEHTI
prointerior 1/2024

prointerior-lehti
mainos_1052
mainos_1036

AJANKOHTAISTA




Seuraa Prointerior
Facebook, seuraa LinkedIN, seuraa
PubliCo B2B mediat:
enertec »     HR viesti »     kita »     prointerior »     prologistiikka »     prometalli »     proresto »     seatec »